Alkoholi auttaa ujouteen. Se piristää, rasvaa kielenkannat ja helpottaa sosiaalista kanssakäymistä. Se laukaisee stressin, poistaa päänsäryn, auttaa kaikkiin mahdollisiin vaivoihin.

Ja kylläpä se maistuikin.

Ei voi sanoa, ettei minua olisi varoitettu alkoholin vaaroista. Valistusta saa peruskoulusta lähtien, ja tuskin  kukaan voi olla tietämätön alkoholin liikakäytön seurauksista. Kukapa meistä haluaisi kuolla maksakirroosiin tai muuhun rankkaan sairauteen, kolhia itsensä tai joutua sillan alle muiden deekujen seuraksi?

En ainakaan minä. Siksi kehitinkin oikeiden juomamäärien laskemisesta taidetta. Laskin promillet niin että aamulla varmasti puhaltaisin nollat, jos joutuisin ratsiaan. Kehitin aikataulut, jolla maksimoin nousuhumalan edut tulematta silti varsinaisesti känniin. Tuskin edes vaimoni tajusi, kuinka paljon alkoholia meni, vaikka en asiaa aktiivisesti pyrkinytkään salaamaan. Näkyvässä humalassa olin tuskin koskaan.

Mutta aamulla oli huono olo ja suolisto pärisi kuin sotarumpu. Suomalaisella sisulla hoidin kuitenkin työni asianmukaisesti, välillä enemmän ja välillä vähemmän kärsien. Viikonloppuna tuli sitten otettua enemmän, jolloin korjaussarjaa tarvittiin käytännössä joka lauantai ja sunnuntai.

Muistan miettineeni useasti, mitä järkeä touhussa on. Rahaa meni tolkuttomasti, ujouteenkaan en tarvinnut enää lääkettä ja kaiken kukkuraksi aina oli paha olo. Useimmiten myös juodessa, paitsi juuri nousuhumalan aikana, jolloin elämä hymyili.

Krapula kuitenkin unohtuu saman tien, kun vetää sokan irti ja aloittaa uuden nousun. Seuraava päivä tuntuu kaukaiselta, ja nuorena voimaa riittää vaikka minkälaisiin koitoksiin. Ihmisen muisti on sikäli valikoiva, etten oikein vieläkään kunnolla muista miten kurjaa töihin lähteminen aina oli, vaikka olihan se kerrassaan hirveätä.

Vuodet vierivät ja sietokyky kasvoi. Tästä seurasi se, ettei pieneen nousuhiprakkaan päässyt enää kahden kaljan voimin, vaan siihen tarvittiin jo sixpack. Jos tarkkoja ollaan, normaaliin oloon pääsemiseen tarvittiin sixpack. Hiprakka tulli vasta isommilla annoksilla, kuten mäyräkoiralla.

Koulussa opetettiin, että alkoholi on myrkky. Ilmeisesti on niin, että vaikka toleranssi kasvaa, myrkyn haitallisiin vaikuksiin ei varsinaisesti totu, vaikka tarvitaan yhä suurempia määriä edes pikkutuiskeeseen pääsyyn. Tällöin on mahdollista aiheuttaa itsellensä krapula, vaikka ei ole ollut edes humalassa. Ensin silloin tällöin, sitten useammin, lopulta alkoholin miellyttävät vaikutukset jäävät kokonaan kokematta ja palkintona uurastuksesta on ainoastaan aamun horkka. Iltatissuttelun hyöty jää normaaliin olotilaan pääsemiseksi ja sekin onnistuu vain vaivoin.

Kun tähän tilanteeseen ajautuu, tulee helposti mieleen, olisiko nyt syytä vähentää alkoholin käyttöä. Voisiko sitä elää helpomminkin? Sanottu ja tehty, huomenna en ota mitään työpäivän jälkeen, ajattelin kerran. Ja toisenkin kerran, kymmenennen, sadannenkin. Harmi vain, ettei aktiivielämää elävällä miehellä ole mahdollisuutta painaa päätä tyynyyn ja kärsiä krapulaa ja vieroitusoireita pois siten, ettei muu perhe kärsisi. Ja jos joskus harvoin on yksin, silloin tietysti pitää käyttää tilaisuutta hyväkseen, ja ottaa viinaksia vähän reilummin.

Mitä kauemmin on tissutellut ja korjaillut, sitä ankarammiksi alkoholin negatiiviset vaikutukset käyvät. Aamun parantelu lomien aikana johtaa hurjiin vaikutuksiin, kuten ns. liskojen yöhön, josta on hauskuus kaukana. Audi seisoo pihassa, koska sillä ei voi ajaa. Sitä passivoituu.

Ajattelin jo aktiivisina alkoholinkäyttöaikoinani, että hyvänä puolena tässä on, että ymmärrykseni heikommin pärjääviä kanssaihmisiä kohtaan kasvaa sitä mukaa kuin omat kokemukseni lisääntyvät.

Koska tämä on ensimmäinen blogiartikkelini ikinä, joudun hieman opettelemaan Vuodatus-blogialustan käyttöä. Pahoittelen mahdollisia kommähdyksiä.

Raskas työ vaatii raskaat huvit. Tämä on ollut mottoni vuosikaudet, vaikka työni ei olekaan kovin raskasta, eikä alkoholin kanssa lutraaminen ole ollut erityisen huvittavaa. Ei varsinkaan loppuaikoina.

Suomalainen keskustelu alkoholista, alkoholismista ja alkoholin aiheuttamista vaivoista kiertää kehää. Nostetaan hintoja, kinastellaan siitä onko alkoholismi sairaus vai ei, lasketaan hoidon sekä alkoholin käytön aiheuttamia kustannuksia ja pohditaan, saako alkoholia mainostaa ja tuoda Virosta. Kun kierros on käyty loppuun, aloitetaan taas alusta, eikä mikään koskaan muutu. Jeppeen ei tämä keskustelu vaikuta, sillä hän tietää olevansa ulkopuolinen, kohde jota halutaan manipuloida, mutta jonka mielipide ei tippaakaan kiinnosta. Jeppe kyllä saa viinansa vaikka keskellä yötä, jos vain haluaa. Siksikään Jeppe ei voi käsittää, mitä ne siellä taas paasaavat.

Ylipäätääkin "keskustelu" on vahvasti moralismin sävyttämää ja maksajan roolia korostavaa. Ja Jeppe sen kuin juo, sillä Jeppe epäilee menettävänsä kansalaisoikeutensa sillä hetkellä, kun hän päättää lopettaa ja koettaa hankkiutua avun piiriin.

Minäkin olen - tai olin - yksi näistä Jepeistä, tavallinen työssäkäyvä mies, töineen, perheineen ja velvollisuuksineen. Olen käynyt töissä täysin normaalisti, huolehtinut perheeni, asuntovelkaa lyhentänyt ja muutkin hommat hoitanut kuin kuka tahansa terve ihminen. Tuttavillani tuskin on aavistustakaan, minkälaisen mankelin läpi olen kulkenut.

En tiedä onko tämä oikea foorumi avautua tästä aiheesta, mutta sen tiedän, ettei keskustelupalstoilla ole mitään annettavaa kaltaiselleni valkokaulusjuopolle. Minulle alkoholista erossa pysyminen ei ole jokapäiväistä taistelua, itse asiassa se on yllättävänkin helppoa. Vaikeinta ehkä on tietoisuus siitä, ettei enää koskaan pääse ystävien kanssa kosteille Lapin-reissuille tai pitkille baarikierroksille, joilla voi huuhtoa mielestään kaiken sen kunnollisuuden, mihin arkielämä vastuullisen perheenisän pakottaa.

Katsotaan nyt, miten innostun tänne kirjoittelemaan. Tulossa ei ole uskonnollista sankaritarinaa parantuneesta juoposta, vaan jonkinnäköistä hahmotelmaa siitä, miltä alkoholin suurkuluttajasta tuntuu ja miksi hänen on niin vaikea tehdä päätöstä lopettamisesta. Artikkelit eivät seuraa toisiaan kronologisessa järjestyksessä. Ainakin aluksi kommentointi on vapaata ja anonyymiä (tosin netissä mikään ei ole koskaan oikeasti anonyymiä, pitäkää se mielessä niin täällä kuin muuallakin).